Taannoisessa seminaarissa muuan opiskelija kysyi emeritusprofessori Antti Eskolalta, mitä nykypäivän sosiologin/sosiaalipsykologin kannattaisi tutkia? Vanha herrasmies silmäili opiskelijoita hetken ja kuin syvimmästä itsestään toivoi opiskelijoiden näkevän ”ajan hengen” ja sieltä hengestä löytämään aikamme tärkeät kysymykset.
Kysymysten esittäminen ja ilmiöiden näkyväksi tekeminen onkin jo itsessään sosiologisen tutkimuksen ja ajattelun suuri saavutus. Tähän tehtävään sosiologi kouluttautuu harjaannuttamalla tietämystään menneistä ilmiöistä ja niiden kautta syntyneistä teorioista. Samalla hän opettelee taitoja tullakseen tarkkanäköisemmäksi etsien selityksiä vastaamaan kysymykseen miksi? Sosiologi käyttää filosofiaa päästäkseen syvemmälle, mutta ei halveksu pintaa. Syvänteiden kartoittamisen jälkeen sosiologi nousee rohkeasti kohti pintaa laajentuen tietoisuuden meressä kuin ilmakupla konsanaan. Pinnalle noustessaan puhkaiseen kalvon ja tuo syvältä joskus pahankin hajuisia ilmoja. Tästä ei aina pinnalla tykätä!
Eräs aikamme merkittävä ilmiö on tuloerojen kasvu. Elinkeinoelämän edustajat peräänkuuluttavat tuloerojen luovan yrittämistä ja kannustavan tuottavampaan toimeliaisuuteen. Niin tai näin. Kuten yhteiskuntatieteissä usein käy, ilmiöstä voidaan esitellä sen jokin yksittäinen näkökulma ja siihen lähtökohtaan perustuen antaa ohjeita päättäjille sekä ihmeteltävää kansalle. Ongelma syntyy, kun ihmettely loppuu. Jos kukaan ei ole kertomassa kasvavien tuloerojen toisesta puolesta, kuten köyhyydestä, rikollisuudesta ja itse onnellisuuden suhteellisuudesta, ei ihmettelyä synny. Tilalle tulee yksimielisyys, tasainen pinta, jossa vaihtoehtoja ei nähdä. Tämän pinnan rikkominen on sosiologin tehtävä!
Heikki L.
