maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tieto karsinassa?

Sana "sivistys" kumpuaa latinasta ja sillä tarkoitettiin yksilöä (civilis), joka elää tietyn formaalin koodiston mukaan. Sosiologisesti sivistyksen määritelmää voidaan tarkastella dikotomisessa suhteessa luontoon: ihminen on sivistynyt ja luonnon organismit ovat vastaavasti villejä (ei-sivistyneitä). Sivistys on siis osaltaan pohjana sille sääntömääräiselle yhteiskunnalle, jonka osina toimimme.

Sivistys liitetään myös varsin usein koulutukseen ja erityisesti korkeakoulutukseen. Puhutaan sivistysyliopistosta, joka edistää tieteellisen ketjun avulla paitsi universaalia hyvinvointia, myös tiedon välittymistä sukupolvien välillä. Yliopistolain tultua voimaan on hyvä palata kysymykseen: mikä on yliopiston tehtävä? Tuleeko korkeakoulutuksen palvella koko ihmiskuntaa vai pelkästään "niitä käsiä, jotka ruokkivat"? Ilkka Kauppinen nosti esille väitöstutkimuksessaan (2008) esille mielenkiintoisen ilmiön, jota voidaan kutsua tiedon aitaamiseksi. Tällä tiedon käytön rajaamiseen tähtäävällä toiminnalla tarkoitetaan yleensä immateriaalioikeuksien rajoittamista eli esim. patentin hakemista uudelle oivallukselle, joka voi olla käytännössä mitä tahansa aina keksinnöistä vaikkapa suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Aitaamisen avulla aiemmin vapaa ja kaikkien käytettävissä oleva tieto muuttuu tuotteeksi, jonka saa käyttöönsä vain latomalla riittävästi taalereita tiskiin. Minne hävisi vapaan sivistyksen ajatus? Onko uusien liikelaitostettujen yliopistojen tehtäväksi tullut mahdollisimman suuren patenttisalkun kerääminen, jolloin vapaasta tiedon välittymisestä eri sukupolville tuskin voidaan puhua?

Onneksi on myös yksilöitä, jotka näkevät tieteen merkityksen hieman toisin. Hyvänä esimerkkinä mainittakoot hiljattain HS:n sivuillakin komeillut matemaatikko Grigori Perelman, joka sattui keksimään ratkaisun erääseen kimuranttiin matemaattiseen ongelmaan. Hän ei ottanut vastaan yhtäkään tunnustusta tai palkintoa oivalluksestaan. Hän ei myöskään julkaissut teoriaansa yhdessäkään tieteellisessä julkaisussa. Hän ei suostunut lehdistön pommitettavaksi, vaan mainitsi olevansa kiireinen sienestyksen kanssa. Toisin sanoen hän ei antanut "muille" valtaa legitimoida hänen tutkimustaan osaksi globaalia pääomien vaihtojärjestelmää, vaan hän totesi ykskantaan: "tieteen saavutukset kuuluvat koko ihmiskunnalle". Tästä on paljon opittavaa.

Lähteet
Kauppinen, I. (2008). Globalisoituva patenttijärjestelmä auttaa luomaan monopoleja.

Kirjoitti: Janne K.